UNESCO on pitänyt luetteloa tarkasti suojelluista kulttuuriperinnöistä, joihin Suomessakin kuuluu tällä hetkellä 7 kohdetta, vanhin niistä Suomenlinna. Tämän lisäksi erillinen ”Aineettoman kulttuuriperinnön suojelukomitea” vahvistaa vuosittain kohteita, joiden joukkoon esimerkiksi Suomesta valittiin vuonna 2020 sauna. Suomi liittyi myös vuonna 2017 Faron yleissopimukseen, jonka mukaan meilläkin vahvistetaan esimerkiksi kulttuuriperinnön ja kestävän kehityksen välisiä siteitä. Sopimukseen sisältyy myös velvoite kunnioittaa muiden kulttuuriperintöä. Tähän viitaten Venäjän tuhoamisoperaatiot Ukrainassa ovat karkeasti tämän sopimuksen vastaisia.
Kulttuuriperintökasvatukseen liittyy monia lisäkäsitteitä, joista hyvin keskeisiä ovat kotiseutukasvatus ja kulttuuriympäristökasvatus. Viimeksi mainittu kuuluu ympäristökasvatukseen ja on siten myös osana kestävää kehitystä, jolloin puhumme alakäsitteestä kulttuurisesti kestävä kehitys. Leirikoulussa voisi tavoitteeksi asettaa kolme asiaa: kulttuuriympäristön merkityksen tajuaminen, arvioiminen ja viime kädessä arvostaminen.
Tutustumalla koulun ulkopuolella tapahtuvan opetuksen avulla vaikkapa lähiseudun rakennuksiin, voidaan oppilaiden kanssa herättää keskustelua niiden rakennustyyleistä, miten ne on rakennettu ja mitä ne kertovat meille. Tällä tavalla edistämme lasten kasvamista ottamaan vastuullisesti kantaa esimerkiksi ympäristön suunnitteluun. Varsin huonosti luokat ovat toistaiseksi vierailleet esimerkiksi kotiseutumuseoissa, vaikka ne tarjoavat erinomaisen lähtökohdan myös kulttuuriympäristökasvatukseen. Aivan oman ulottuvuuden antavat tietenkin maamme kahdeksan maailmanperintökohdetta. Kannattaa käydä ainakin koulua lähinnä olevassa kohteessa.
Mielenkiintoinen leirikouluohjelma on myös perehtyminen kaupassa myytävien kotimaisten elintarvikkeiden ja muiden tuotteiden elinkaareen. Esimerkiksi vierailemalla aluksi viljatilalla, sitten myllyssä ja leipomossa. Oppilaiden tulisi myös osallistua itse työntekoon. Vierailut tehdään eri päivinä ja lopuksi tuotteet löytyvät kaupan hyllyltä. Vastaavanlainen ketju on myös metsästä sahan kautta puusepän käsittelyyn tai murskaamon kautta sellutehtaaseen. Tällaista toimintaa voidaan hyvin pitää myös kulttuuriympäristökasvatuksena. Oppilaat tekevät havainnoistaan raportin ryhmittäin. Lopuksi keskustellaan tarkastellun tuotantoketjun ympäristövaikutuksista eri tasoilla. Keskustelua käydään myös siitä, miten ruokaa tuotettiin ennen.
Juha Kuronen (puheenjohtaja)
Leirikouluyhdistys